Finland, Finland, Finland,
The country where I want to be,
Pony trekking or camping,
Or just watching TV.
Finland, Finland, Finland.
It's the country for me.
Monty Pythonin laulun sanoin minut toivotettiin tervetulleeksi kertomaan STTK:sta ja suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen nuorisotoiminnasta. Meneillään on EU-rahoitteisen I know my rights –hankkeen päätösseminaari Ljubjanassa, Sloveniassa. Hanketta koordinoi The Association of Free Trade Unions of Slovenia (ZSSS), joka on Slovenian suurin ammattiliittojen keskusjärjestö. Hankkeen tavoitteena on kartoittaa nuorten mielikuvia ay-liikkeestä sekä tarjota uusia keinoja työelämätietouden levittämiseen. Suurin osa hankkeen varsinaisesta toiminnasta tapahtui Sloveniassa ja Kroatiassa, josta mukana on niin ikään maan suurin keskusjärjestö Union of Autonomous Trade Unions of Croatia (SSSH). STTK:n roolina hankkeessa on ollut tuottaa tietoa ay-toiminnasta ja järjestäytymisestä Suomessa. Pohjoismaat ovat korkean järjestäytymisasteen ja toimivan työmarkkinajärjestelmänsä takia kiinnostavia kumppaneita Balkanin keskusjärjestöille, jotka omien sanojensa mukaan totuttelevat vapaasti järjestäytyvään ay-toimintaan Jugoslavian kommunistivallan jälkeen. Ruotsista hankkeessa on mukana Landsorganisationen i Sverige LO.
Päätösseminaarissa summataan, mitä vajaan vuoden projektin aikana on saatu aikaiseksi. EU-hankkeille pakollisten nettisivujen ja työelämäoppaan lisäksi ZSSS ja SSSH tekivät puhelinhaastattelukyselyn 15-30-vuotiaille nuorille Sloveniassa ja Kroatiassa. Tulokset ovat kaksijakoiset. Nuorten mielikuvissa ammattiliitot ja niiden toiminta koetaan vanhanaikaiseksi ja myös politiikan paha peikko kummittelee taustalla. Toisaalta tuloksista selviää, ettei suuri osa nuorista käytännössä tiedä ollenkaan, mitä ammattiyhdistysliike varsinaisesti tekee. Nuoret pitävät ammattiyhdistysliikkeen tärkeimpinä tehtävinä työntekijän oikeuksien puolustamista työelämässä, mutta toisaalta he ovat vakuuttuneita siitä että 10 vuoden päästä asiat ovat huonommin työelämässä kuin tänään. Kuulostaako tutulta? Omassa puheenvuorossani totesin, että nuorten mielikuvat ovat yllättävän samankaltaisia Pohjoismaissa ja Balkanilla, vaikka ammattiliittojen toiminnassa ja vaikutusvallassa on suuri ero. Kertooko tämä siitä, että nuorella sukupolvella on jokin kollektiivinen kokemus yhteiskunnasta ja ay-liikkeestä, joka siihen nivoutuu vai siitä, että ay-liikkeen "luutumisen" ongelmat ovat samankaltaisia ympäri Euroopan? Ehkä molemmat näkökulmat ovat tarkastelemisen arvoisia.
Slovenialaiset ja kroatialaiset ovat erittäin tyytyväisiä hankkeessa syntyneisiin konkreettisiin tuloksiin. Esimerkkinä tästä ovat oppilaitosvierailut, joita sekä ZSSS että SSSH alkoivat hankkeen myötä järjestää. Kaikille yllätyksenä oppilaitokset ovat suhtautuneet pääosin myönteisesti siihen, että ammattiliitot käyvät kouluissa kertomassa työelämästä ja sen pelisäännöistä.
STTK:lle hankkeen keskeisin anti on eittämättä ollut verkostoituminen Balkanin alueen järjestöjen kanssa sekä kokemuksien vaihto. Vaikka yhteisiäkin ongelmia on, Balkanin alueen ay-liikkeen ja koko yhteiskunnan haasteet ovat valtavat. Kroatiassa työllisyysaste on vähän reilut 50 prosenttia, lukua laskevat esimerkiksi noin 400 000 sotaveteraania, jotka ovat erikoiseläkkeellä. Työttömyysaste on korkea nuorisotyöttömyydestä puhumattakaan. Ja kaiken lisäksi maan hallitus yllätti ammattiyhdistysliikkeen tällä viikolla ilmoittamalla, etteivät työehtosopimukset ole voimassa, vaan erilaisia heikennyksiä on kansallisen kriisin nimissä tehtävä kautta linjan. Sanoin kroatialaiselle kollegalleni että eiköhän se kriisi tuollaisilla päätöksillä edelleen syvene. Slovenialla menee paremmin, vaikka täälläkin ongelmana on laskeva järjestäytymisaste ja ukkoutuva ay-liike.
Päivän aikana käy hyvin ilmi, että hanke on lähentänyt Slovenian ja Kroatian järjestöjä, ainakin kv- ja nuorisotoiminnan piirissä toimivia. Kroatialaiset kiittelevät puheenvuorossaan, miten ilman EU-rahaa kyselyt ja kouluvierailut olisivat jääneet tekemättä. Slovenialaiset vastaavat leikkisästi kysymällä, mikä on pisin kroatialainen vitsi. Vastaus: Kroatian tie EU-jäsenmaaksi. Mukana päätösseminaarissa on myös Slovenian suurin ammattiliitto, metalli- ja elektroniikkateollisuuden palkansaajien SKEI ja heidän yhteistyökumppaninsa IG Metall Saksasta. Myös tämä bilateraalinen yhteistyö tuntuu toimivan hyvin. Ehkä kaikkein kaukaisimmalta Suomen näkövinkkelistä kuulostaa bosnia-hertsegovinalaisen Dosta! (Jo riittää!) –liikkeen edustajan alustus. Puolianarkistinen liike vastustaa korruptoitunutta hallintoa ja yrittää toimia rauhanomaisesti. Alustuksen aikana käy selväksi että vastustettavaa todella riittää. Etnisten ristiriitojen vuoksi pieni maa on jaettu erilaisiin aluehallintoihin, joilla kaikilla on omat parlamenttinsa ja hallituksensa. Bosniassa on tämän vuoksi muun muassa yli 200 ministeriä ja kolme presidenttiä. Hallinnon tehottomuus ja korruptio ovat ajaneet Dostan kaduille mellakoimaan. Bosnian nuorien tulevaisuuden näkymät ovat huonot, työpaikkoja ei ole eikä koulutukseen ole varaa. Dosta yrittää tehdä tehdä tiiviimpää yhteistyötä ay-liikkeen kanssa ja puolustaa työntekijöiden oikeuksia. Työehtosopimukset tai sopiminen ylipäänsä tuntuu olevan kovin kaukaisia Bosniassa. Luulenpa että oma alustukseni tuntuu hänestä vähintään yhtä omituiselta kuin hänen alustuksensa minusta.
Mikko Koskinen, opiskelija- ja nuorisotoiminnan asiantuntija puhui I know my rights -seminaarissa Ljubljanassa 20-21.5.2010.
Lisätietoja: I know my rights -hankkeen verkkosivut