Suhdannetilanne rakentamisessa on vielä heikko elinkeinoelämän suhdannebarometrin mukaan. Rakentaminen romahti taantuman myötä ja rakennusalaan kohdistui melko raju työllisyyden muutos, huonompaan suuntaan. Hallitus elvytti rakennusalaa monin keinoin, esimerkiksi tukemalla taloyhtiöiden korjaushankkeita määräaikaisella kymmenen prosentin tuella. Minunkin taloyhtiöni päätti hyödyntää korjausavustusta ja korjata kaukolämpöjärjestelmäämme. Tosin se olisi tehty ilman avustuksiakin. Kaikkien korjausavustushakemusten loppusumma oli 250 miljoonaa euroa, ei siis mikään pikkuraha.
Mutta vereni kiehahti pari viikkoa sitten, kun lehdissä uutisoitiin, että valtion korjausavustuksiin varaamat rahat ovat lopussa. Samperi, jääkö yhtiömme ja sitä kautta myös minä ilman meille luvattua korjausavustusta? Mitä se tällainen peli oikein on? En ilmeisesti ollut ainoa, jonka veri kiehahti, sillä hallitus päätti epävirallisissa neuvotteluissaan, että korjausavustuksiin myönnetään lisää varoja lisäbudjetin yhteydessä.
Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto? Hallitus teki ainoan oikean ratkaisun lupaamalla avustukset kaikille ehdot täyttäville taloyhtiöille. Avustusta hakeneiden taloyhtiöiden epävarmuus päättyi ja luottamus hallitukseen säilyi näiltä osin. Lupaukset on pidettävä.
Mutta kestävää rakennusalan tukemista taloyhtiöiden korjausavustukset eivät edusta. Ainakin osittain korjausavustukset siirtyvät hintoihin, kun yritykset huomioivat korjausavustukset tarjouslaskennassaan, kuten näyttää käyneen myös erilaisten kotitalousvähennysten kohdalla.
Toisaalta korjausrakentamista pitäisi jotenkin tukea vaikuttamatta rakentamisen hintaan. Tuntuu vain vaikealta keksiä sellaista julkista tukea, joka ei jossain vaiheessa vaikuttaisi hintoihin. Olisiko sellainen löydettävissä tuetuista korjauslainoista? Nyt taloyhtiöt ovat pankkien armoilla hakiessaan lainoitusta urakoilleen.
Elinkeinopoliittinen asiantuntija, ekonomisti Antti Aarnio