Suomessa on tehty historiallinen yliopistouudistus. Tavoite oli luoda edellytykset suomalaisen tutkimuksen ja koulutuksen nousulle maailmanluokkaan. Etelän ja pohjoisenkin media kertoo kovin toisenlaista kuvaa yliopistojen arjesta. Oulun yliopistossa ovat käynnistyneet yt-neuvottelut, Kajaanissa opettajakoulutusta uhkaa lakkauttaminen ja kaikkia yliopistojen 27 000 työntekijää uhkaa lakko. Työehtosopimuksesta on EK:n jäseniksi liittyneiden uudistuneiden yliopistojen kanssa neuvoteltu turhaan jo kuukausia.

Siirtyminen tilivirastoista riippumattomiksi organisaatioiksi, joiden hallituksissa puhetta johtavat yritysjohtajat ja muut isokenkäiset ei siis mennyt ihan putkeen.

Vaikuttaa siltä, että yliopistoissa haluttiin hyödyntää oikeudellisen aseman muutosta ja pyrkiä heikentämään työsuhteiden ehtoja. Tehokkuuden hakeminen henkilöstöä polkemalla on viime aikoina johtanut suurin vaikeuksiin mm. Helsinki-Vantaan lentokentällä. Yliopistojen ei soisi joutuvan samanlaisiin ongelmiin.

Yliopistouudistuksen onnistumisessa ei ole kyse hallintorakenteista vaan kyvystä luoda aiempaa motivoivampia tutkimus- ja oppimisympäristöjä. Tämä edellyttää, että yliopiston infrastruktuuri laboratorioineen ja tietoverkkoineen toimii. Eivät huippututkijat halua laitoksille, joissa tohtoriopiskelijat joutuvat hoitamaan perusinfraa.

Oman surkuhupaisan yksityiskohdan yliopistokeskusteluun on tuonut Turun Yliopiston vararehtori. Hän haastoi työtaisteluun valmistautuvan henkilöstönsä varainkeruuseen yliopiston hyväksi. Varojen kerääminen ”vapaan kansan lahjalle…” on hieno asia, mutta keräyshaasteen heittämisen ajankohtaa olisi voinut harkita.

Huumorintajuinen yliopistoväki on jo vastannut haasteeseen perustamalla facebookiin Hännänhuipun yliopiston. Toivottavasti yliopistojen talouskurimus ja metsäteollisuudesta lainattu henkilöstöpolitiikka eivät lässäytä koko korkeakoulutustamme huipun tavoittelusta hännän kiinni juoksemiseen.

Koulutuspoliittinen asiantuntija Petri Lempinen

Hännänhuipun yliopisto FaceBookissa