Lähiaikoina eläkkeelle jäävät tai jo eläkkeellä olevat ovat omineet eläkekeskustelun. Kukaan ei kysy nuorempien mielipidettä. Eläkkeellä olevat eivät pysty näkemään kokonaisuutta, vaan suojaavat oman asemansa. Kohta eläkkeelle jäävät pyrkivät niin ikään oman säästöpossunsa suojaamiseen, eivätkä hekään välitä miten tulevien sukupolvien käy.
Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuustaistelu painaa päälle, mutta voittaja on jo selvillä. Kyselyn mukaan 55 % nuorista ei luota koskaan saavansa järkevää eläkettä pakollisesta eläkejärjestelmästä. Luottamusta ei ole lainkaan. Nuoret on jätetty tai he ovat jättäytyneet sivuun odottelemaan tulevaa. Epäuskoisesti he seuraavat mitä kummaa heidän päänsä menoksi suunnitellaan.
Hallitus rakentaa eläkeuudistusta, joka jättää eläkkeellä olevat koskemattomiksi, ottaa pinsetillä lähiaikoina eläkkeelle jääviltä ja repii kauhakuormaajalla tulevilta sukupolvilta. Oli niin tai näin, nuoret saavat kaikissa vaihtoehdoissa oikein kunnolla näpeilleen.
Kauhistuttavimmaksi liittojen eläkekeskustelun tekee se, että eläkeläiset ovat ottamassa vallan ammattiliitoissa. Monessa liitossa jäsenet säilyttävät äänioikeutensa eläkkeelle siirtyessään. Kun nuoremmat ikäpolvet eivät liity liittoon, on pelkona eläkeläisten sanelema eläkepolitiikka. Työssä olevat eli aktiivijäsenet jäävät vähemmistöön ja joutuvat toteuttamaan eläkeläisten tahtoa. Pahalta näyttää.
Yllä on referoitu Ranskan suurimman keskusjärjestön CFDT:n johtajan Laurent Bergerin ja järjestön yleiskokouksen 8.6.2010 esille nostamaa eläkekeskustelua. Olkaamme onnellisia, ettei mikään edellä esitetyistä ongelmista koske Suomea.
Kansainvälisten asioiden asiantuntija Juri Aaltonen