Vuokra-asuntomarkkinat olisi asuntoministeri Jan Vapaavuoren (kok) mukaan arveluttavaa jättää kokonaan yksityisten markkinoiden ja kolmannen sektorin hoidettaviksi.

– Asunnot ovat osa elinkeinopolitiikkaa, ja siten kuntienkin asia.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori odottaa, että kunnat pitävät lupauksensa tehostaa vuokra-asuntotuotantoaan. Valtion tarjoaman 10 000 euron kohdeavustuksen Helsingin seudun kunnille luulisi tuottavan tulosta.

Pääkaupunkiseudulle pitäisi nousta vuosittain 12 000   13 000 asuntoa. Niistä viidesosa olisi valtion tukemia. Huhtikuussa tehty aiesopimus porkkanarahasta on poikinut tulosta ainakin Helsingissä ja Espoossa.

– Osa asunnoista menee erityisryhmille kuten vammaisille ja dementoituneille vanhuksille. Iso osa on kuitenkin tarkoitettu tavallisille palkansaajille.

Vapaavuori ei lähde arvioimaan, missä vaiheessa asuntoministeri ärähtää kunnille, jollei tulosta synny.

– Jotkut kunnat luottavat siihen, että yleishyödylliset yhteisöt rakentavat vuokra-asuntoja. Jos nämä eivät hoida osuuttaan, kuntien on tartuttava toimeen. Tärkeintä on, että lopputulos on hyvä.

Vastuuta ei voi paeta

– Voidaan tietenkin sanoa, että kuntien ydintehtävä ei ole omistaa vuokra-asuntoja. Tämä pitää varmasti paikkansa. Silti niiden ydintehtäviin kuuluu huolehtia, että vuokra-asuntoja on tarjolla.

- Omistaako kunta ne, ei ole kynnyskysymys, Vapaavuori huomauttaa.

Sekä kunnat että yleishyödylliset yhteisöt ovat käyttäneet aravaa kiitettävästi.
– Viime vuosina kiinnostus arava-asuntojen rakentamiseen on jostain selittämättömästä syystä vähentynyt. Isoin muutos on yleishyödyllisessä kentässä. Osa on ilmoittanut, etteivät ne halua rakentaa arava-tuella.¨Intoa ei riitä, vaikka järjestelmää on muutettu helpommaksi.

Nyt kunnat ovat myymässä arava-talojaan. Vapaavuoren mukaan suunta on huolestuttava.
– Omistajuuden vaihtuminen ei välttämättä ole ongelma, mutta uusia asuntoja tulisi rakentaa tilalle.

Korkeat kustannukset kiusana

Asuntorakentamisen kovat kustannukset karsivat rakennuttajia.
– Vanhoilla isoilla toimijoilla on riittävä vuokra-asuntokanta, joten ne voivat tasata uusien rakentamiskustannuksia vuokrissa vanhoille asunnoille. Uusien toimijoiden mukaan pääsy on haasteellista.

Vapaavuori puoltaa sosiaalista asuntotuotantoa, vastarannan kiiskeistä välittämättä.
– Kuntien pitäisi ymmärtää, että kyse ei ole vain sosiaalipolitiikasta, vaan ennen kaikkea elinkeinopolitiikasta ja talouspolitiikasta. Tarvitaan kohtuuhintaisia asuntoja, jotta saadaan osaavaa työvoimaa sekä muualta maasta että ulkomailta.

– Varsinkin pääkaupunkiseudulla on herätty siihen, että kohtuuhintaisella asuntotuotannolla turvataan sekä elinkeinoelämän että julkisten palvelujen toimivuus.

Monipuolisuus on valttia

Vapaavuoren mukaan Suomeen tarvitaan ylipäänsä lisää asuntoja, arava-asunnoista kovan rahan asuntoihin ja kaikkea siltä väliltä.
- Nyt on kehitetty kevennetty ara-järjestelmä, tontti tulisi kunnalta ja lisätakuut valtiolta. Ainoa ehto on, että asunnon pitää olla 20 vuotta vuokrakäytössä. Järjestelmä tulee tämän vuoden aikana, ministeri lupaa.

***

Energiatalkoisiin!

Asuntoministeri Jan Vapaavuori on vaatinut uusia energiapihejä asuntoja ja vanhoihin energiaremontteja.

– Meillä on 2,7 miljoonaa asuntoa - 1,4 miljoonaa rakennusta, jotka on rakennettu eri aikaan. Osa on rakennettu paremmin, osa huonommin, osa on korjattu, osa ei. Niissä on kiinni valtavat omaisuusmassat. Kun energiatehokuutta parannetaan, sijoitus maksaa itsensä takaisin joka tapauksessa kulujen kavetessa. Kannattaa miettiä isomman remontin yhteydessä myös talon energiatehokkuuden kohentamista.

Tuleeko valtio apuun näissä energiatalkoissa?

– Remontit ovat omistajan vastuulla. Valtion budjetissa on 60 miljoonaa korjausavustuksia esimerkiksi hissien rakentamiseksi vanhoihin kerrostaloihin. Lisäksi pientalo-omistajia tuetaan vaihtamaan öljylämmityksestä ympäristöystävällisiin lämmitysmuotoihin. Uskon, että valtio lisää jossain vaiheessa panostuksiaan. Silloin voidaan miettiä korjausavustusten kohdentamista nykyistä mittavammin energiatehokkuuteen.

Miten voi asua energiapihisti?

– Kannattaa vaatia taloyhtiöltä tai vuokranantajalta, että talosta pidetään huolta. Se on kaikkien etu. Asunnonomistajilla asunto on yleensä suurin yksittäinen omaisuusmassa. Vuokralaisilla asuminen on merkittävin yksittäinen menoerä. Jos suomalaiset miehet suhtautuisivat yhtä vakavasti asuntojensa kunnossapitoon kuin autojensa huoltoon, tilanne olisi huomattavasti parempi. Jokainen voi vaikuttaa myös sähkön- ja vedenkäytöllään sekä omaan laskuunsa että ilmaston tilaan.

Entä hometalot?

– Valtio on joissakin tapauksissa tullut vastaan, mutta viime kädessä omistaja on vastuussa omaisuudestaan. Olennaista on, että omistaja ymmärtäisi tarttua ongelmaan mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Kyse on myös terveydestä.

Pitääkö valtion tai kuntien lunastaa asunnot Voikkaan ja Kemijärven kaltaisissa tapauksissa?

- Omistusasuntomarkkinoilla kysymys on riskinotosta. Ei voida luoda järjestelmää, jossa valtio lunastaisi asunnot hintojen laskiessa ja omistaja hyötyisi hintojen noususta.

- Isoimpia vuokrataloja voidaan muuttaa esimerkiksi vanhusten taloiksi. Sitä varten on järjestelmä.

Miksi Suomessa asutaan yhä muita Pohjoismaita ahtaammin?

– Asumistaso ja asumisväljyys kuvastavat yhteiskunnan yleistä hyvinvointia. Ne nousevat varallisuuden kasvaessa. Ruotsissa on kerätty kansallisvarallisuutta ja rakennettu hyvinvointia monta sataa vuotta kauemmin kuin Suomessa. Vastaavasti meillä on korkeat laatuvaatimukset verrattuna Etelä-Eurooppaan.

Saako kunta kaapata naapurikunnasta alueita asuntotuotantoa varten?

– Suomessa on yli kymmenen kertaa pakkoliitetty alueita naapurikuntaan. Sipoon tapauksessa yleinen etu puolsi liitosta. Se mahdollisti alueen järkevän kaavoituksen. Täytyy muistaa, että maanomistus säilyi entisellään, Sipoo omistaa edelleen maita liitosalueella.

Riittääkö Paras-hanke kohentamaan asumisen, työn ja palvelujen kohtaamista?

– En ole täysin vakuuttunut sen vauhdista, seudullinen näkökulma on vielä löytymättä. Kunnat kilpailevat veronmaksajista. Yhteisvastuullinen asuntopolitiikka on vaikeaa, mutta sitä pitää vaatia kaikilta.

Miten itse asut?

– Kerrostalossa. Puolet elämästäni olen asunut omakotitalossa. Olisi hyvä, että ihminen voisi valita itse kulloiseenkin elämäntilanteeseensa sopivan asumisen. En tiedä, miten haluan asua 60 70-vuotiaana.

TEKSTI: Birgitta Suorsa, UP-uutispalvelu
KUVA: Wilma Hurskainen

Lue lisää uusimmasta STTK-lehdestä 4/2008