Sosiaali- ja terveysministeriö

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK on tyytyväinen suuhygienistien palvelujen sairausvakuutuskorvauksen etenemisestä. Lausuttavana oleva hallituksen esitys on lähtökohdiltaan hyvä ja ottaa huomioon yhteisen valmistelutyön, jossa myös STTK on ollut mukana.

On oletettavaa, että po. sairausvakuutusuudistus lisää kiinnostusta suuhygienistien palvelujen käyttämiseksi. Tämä on hyödyllistä niin kansantalouden, yksityistalouden kuin terveyspoliittisestakin näkökulmasta. STTK:laiset palkansaajat rahoittavat merkittävän osan sairaanhoitovakuutuksesta, joten haluamme olla mukana kehittämässä korvattavien palvelujen saatavuutta, laatua, tasa-arvoa ja vaikuttavuutta potilaiden parhaaksi.

Suuhygienisteillä on monipuolinen ammattitaito suun terveystarkastuksien tekemiseksi, tiettyjen hoitotoimenpiteiden tekemiseksi kuin myös eräiden täydentävien tutkimuksien suorittamiseksi (esim. hampaiston rtg-kuvat, kipsimallit tai sylkinäytteet). Suuhygienistien palkkiotaso on edullisempi hammaslääkärien. Siksi on taloudellisesti järkevää, että nimenomaan suuhygienistit suorittavat heidän ammattiosaamiseensa kuuluvat tehtävät. Tässä säästyy rahaa niin potilaalta, yhteiskunnalta kuin kaikilta sairausvakuutusmaksua suorittavilta palkansaajilta ja muilta vakuutetuilta.

Taloudellisistakin syistä suuhygienistin vastaanotolle hakeutumiseen saattaa osalle potilaista olla matalampi kynnys. Väestön terveyserot ovat viime vuosina yrityksistä huolimatta vain lisääntyneet vähävaraisimpien väestöryhmien vahingoksi. Tämä koskee myös suun terveyttä. Huono suun terveys vaikuttaa kielteisesti myös moniin muihin sairauksiin ja lisää terveysriskejä. Siksikin on tärkeätä, että suuhygienistien palvelut ja osaaminen otetaan täysimittaisesti käyttöön terveyseroja kavennettaessa ja väestön suun terveyttä parannettaessa.

Joihinkin kohtiin hallituksen esitysluonnoksessa toivomme kuitenkin täsmennystä tai muutosta.

Ensinnäkään ei ole tarkoituksenmukaista rajata sairausvakuutuskorvauksen ulkopuolelle terveyskeskuksesta kirjoitetut lähetteet. Kaiken kaikkiaan palvelurakennemuutoksessa palvelujen tarjoamismallit ovat muuttuneet ja monimuotoistuvat edelleen. Esimerkiksi palvelusetelit ovat yleistymässä, kunnalliset työterveyspalvelut on monella paikkakunnalla yhtiöitetty, kansalaiset käyvät hakemassa joitakin palveluja yksityisesti ja palaavat taas terveyskeskukseen. Ratkaisuun hoitopaikan valinnasta vaikuttavat monet tekijät. Useat potilaat käyttävät rinnakkain ja vuorotellen sekä yksityisen että julkisen sektorin palveluja. Tämä on myös osa potilaan valinnanvapautta, joka on yksi keskeinen osio valmisteilla olevista terveydenhuoltolain uudistuksista.

Valinnanvapaus ei saa tarkoittaa sitä, että julkisen sektorin palveluja ei olisi saatavana, tai että potilas ”pakotettaisiin” julkisista palveluista yksityiselle.

Esimerkiksi tuttu ja luotettavaksi koettu ammattilainen yksityissektorilla saattaa tuntua jonkun tietyn palvelun hankkimiseksi parhaalta vaihtoehdolta sellaisellekin potilaalle, joka muutoin mielellään käyttää terveyskeskuspalveluja. Yksityisellä sektorilla hoitoon pääsyn nopeus ja joustavuus yleensä myös toimii hyvin. Esimerkiksi työssäkäyvän potilaan työaikajärjestelyt saattavat olla sellaisia, että hänen on käytännössä hyvin vaikea tai jopa mahdoton tulla hoidattamaan suunsa terveyttä niinä aikoina, jotka terveyskeskuksesta ovat tarjolla. Oikeudenmukaista ja tasa-arvoista ei olisi jättää näitä potilaita kokonaan kollektiivisen subvention ulkopuolelle, jos he kuitenkin ovat voineet hyödyntää hammaslääkärin tarkistusaikaa terveyskeskuksessa. Resurssien järkevän käytön kannalta hyvin kyseenalainen olisi tilanne, jossa heidän pitäisi käydä uudelleen yksityisen hammaslääkärin tarkastuksessa saadakseen Kelan korvaukseen oikeuttavan jatkohoidon suuhygienistin vastaanotolla.

Potilaan mahdollisuus halutessaan valita hoitopaikka myös yksityiseltä sektorilta terveyskeskushammaslääkäriltä lähetteen saatuaan ei saa johtaa siihen, ettei hoitoa olisi kohtuullisessa ajassa lainkaan tarjolla myös julkisella sektorilla. Palvelujen saatavuutta valvovat viranomaiset, järjestöt ja myös potilaat itse.

Näin ollen esitämme, että suuhygienistin palvelujen sairausvakuutuskorvaus maksetaan myös terveyskeskushammaslääkärin kirjoittaman lähetteen perusteella tuotetuista palveluista.

Lisäksi toivomme täsmennettäväksi sitä, että Kelan korvaamat palvelut noudattavat samoja rajauksia kuin mitkä nykyisen Stakesin (jatkossa ilmeisesti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen) toimenpideluokituksessa on luokiteltu suuhygienistien tehtäväkenttään. Siinä termi ”tutkimukset” on rajattu hammaslääkärin tehtäviksi, kun taas suuhygienistit tekevät ”suun terveystarkastuksia”. Johdonmukaisuuden vuoksi tämä termien vastaavuus (tutkimus – suun terveystarkastus) tulisi tarkistaa po. hallituksen esityksen tekstissä; nyt siinä on useissa kohdissa pientä horjuvuutta. Tulevaisuudessakin korvattavuuden tulee vastata sitä, mikä toimenpideluokituksen mahdollisesti päivittyessä vastaa suuhygienistien tehtäväkenttää.

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK on jatkossakin kiinnostunut seuraamaan väestön suun terveydentilaa ja osallistumaan aktiivisesti lainsäädännön sekä palvelujen seurantaan ja kehittämiseen. STTK:n jäsenjärjestöistä sama intressi on varsinkin Tehyllä ja sen jäsenliitto STALlilla (Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto). STAL edustaa 1400 suuhygienistia.

Lisätietoja: sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Riitta Työläjärvi