Eduskunta
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kuulemistilaisuus 9.12.2008

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry pitää valtioneuvoston innovaatiopoliittista selontekoa keskeisenä tutkimus-, innovaatio- ja korkeakoulupolitiikan uudistuksena. Se sisältää keskeisiä linjauksia Suomen innovaatiopolitiikan kehittämiseksi ja uudistamiseksi.

STTK kannattaa selonteossa esitellyn laajan innovaatiopolitiikan käsitteen omaksumista. Kysymyksessä on enemmän kuin teknologiapolitiikka tai tutkimuspolitiikka, tai yksittäiset keksinnöt ja tuotekehitys. Innovaatiot ovat uusia tuotteita, palvelu- ja tuotantoprosesseja ja organisaatiotapoja. Teknologisten innovaatioiden lisäksi avainasemassa ovat sosiaaliset ja toiminnalliset innovaatiot.

STTK korostaa, että nämä erilaiset innovaatiot ovat yleensä myös riippuvaisia toisistaan, eli teknologisten innovaatioiden hyödyntäminen edellyttää useimmiten myös toiminnallista muutosta. Politiikkatasolla STTK kannattaa systeemisyyttä, sillä yksittäisillä ja erillisillä politiikkatoimilla ei voida varmistaa innovaatiotoimintaa ja kansallista hyvinvointia.

STTK:n näkemyksenä on, että innovaatiopolitiikalla on kannustettava luovuutta. Tämän perustana on korkeatasoinen perus-, ammatillinen– ja korkeakoulutus. Innovaatiopolitiikkaa on toteutettava kaikilla toimialoilla, teollisuuden lisäksi yksityisellä ja julkisella palvelusektorilla, sekä ns. luovilla aloilla. Kulttuurin, tekniikan, hyvinvointipalveluiden ja liiketalouden rajapinnoissa on suurta potentiaalia eri sektoreiden välillä, eri organisaatioiden välillä (tutkimuslaitokset – korkeakoulut – oppilaitokset – yritykset ja työorganisaatiot), sekä rahoittajien ja toimijoiden välillä.

Selonteon mukaan julkisen sektorin innovaatiotoiminnalle luodaan valtion tulosohjaukseen ja kuntien valtionosuusjärjestelmään kytketyt kannusteet. Toiminnan laaja-alaisuutta lisätään uusilla kannusteilla etenkin liiketoiminta- ja johtamisinnovaatioiden, palvelu- ja sosiaalisten innovaatioiden sekä luovien alojen innovaatioiden kehittämiseksi. STTK muistuttaa, että jos tuottavuutta halutaan lisätä valtion ja kuntien toiminnassa kestävällä tavalla, niin tehokkain ja hyväksyttävin tapa tähän on kaikki osapuolet mukaan ottava innovaatiotoiminta.

Palveluiden ja julkisen sektorin tuottavuuden mittaamisesta STTK haluaa huomauttaa seuraavaa. Tuottavuuden mittaamisessa ja eri sektoreiden vertailussa ongelmana on aineistojen heikkous ja mittarit, jotka eivät mittaa vaikuttavuutta. Pelkkä tuottavuuden korostaminen johtaa yleensä laadun heikkenemiseen.

Siksi on tärkeää mitata nimenomaan palveluiden vaikuttavuutta tai laatua. Julkisten palveluiden perimmäinen tavoite on suoritteiden avulla saada aikaan haluttuja vaikutuksia. Siksi toiminnan tuloksellisuutta onkin parempi arvioida sen vaikuttavuuden kautta, ei tuottavuusmittareilla. On myös otettava huomioon se tosiseikka, että julkisissa palveluissa pitkäaikaisia tuottavuusvaikutuksia saadaan aikaan vain rakenteiden ja toimintatapojen uudistuksilla. Julkisten palvelujen tuottavuuden mittaamisessa on otettava huomioon lisäksi yhteiskuntapoliittiset tavoitteet, sekä vaatimus taata innovaatioille ja tuottavuuden kasvulle suotuisa toimintaympäristö.

STTK:n mielestä on tärkeää mitata kaikkien sektoreiden tuottavuuden kasvua, ja tarkastella sitä sekä tehokkuuden että vaikuttavuuden näkökulmasta. Lähtökohtana tulee olla vastaaminen kysymykseen: mikä on toiminnan tavoitteena? Kun mittaaminen tehdään luotettavasti ja myös laadullisin mittarein, se kannustaa parannuksiin ja uusiin innovaatioihin. Kun tavoitellaan korkeampaa tuottavuutta, työorganisaatioiden kehittämisratkaisut sisäisen suorituskyvyn parantamiseksi ovat keinoista edullisimpia. Empiiristä evidenssiä tästä on saatu mm. Euroopan työterveys- ja työsuojeluviraston tutkimuksissa, sekä myös Suomen työelämän kehittämisohjelmassa (TYKES).

Kansallinen innovaatiopolitiikka toimii innovaatiotoiminnan yleisten edellytysten rakentajana. STTK:n mielestä ei voida kuitenkaan sivuuttaa sitä tosiseikkaa, että käytännössä strategian onnistumisessa keskeisiä ovat innovaatioiden tuottamisen edellytykset yrityksissä ja organisaatioissa. Viime kädessä kaikki riippuu yksilöiden ja organisaatioiden innovaatiokyvykkyydestä.

Työpaikoilla edellytyksinä ovat uusin teknologia, henkilöstön työhyvinvointi ja motivaatio, sekä kyky hyödyntää osaamista ja tietoa. Silloin kun johtaminen on innovatiivista, johto hallitsee strategiatyön, muutoksen ennakoinnin, liiketoimintaosaamisen ja verkostoissa toimimisen. Esimiesten on saatava tukea ja mahdollisuuksia hallita muutosta ja parantaa organisaation sisäistä suorituskykyä.

Henkilöstön innovatiivisuus puolestaan syntyy työmotivaatiosta, sitoutumisesta, osaamisesta ja sen jatkuvasta kehittämisestä, oikeanlaisesta palkitsemisesta, sekä mahdollisuudesta osallistua omaa työtä koskevaan päätöksentekoon. Tämän vuoksi selonteon ehdotus työelämän kehittämisen näkökulman sisällyttämisestä osaksi rahoitus- ja asiantuntijapalveluita on erittäin hyvä. Tämän on konkretisoiduttava vahvasti erityisesti TEKESin ja TE-keskusten palveluissa.

Erityisesti olisi panostettava työpaikkojen innovaatioympäristöön ja koulutusinnovaatioihin. On määriteltävä mitä tarkoitetaan yrityksen tai organisaation osaamisstrategialla, millaisia oppimisen sisältöjä ja oppimisen uusia tapoja tarvitaan, kuinka rahoitus tälle kaikelle järjestetään. Työpaikoille tarjottavan täydennyskoulutuksen kehittäminen on lähivuosina koko koulutusjärjestelmän suurin haaste. Tämän vuoksi STTK pitää hyvänä esitystä työelämän kehittämis- ja palvelutoiminnan käynnistämisestä.

Mikäli nyt työssä olevien osaamiseen ja jatkuvaan täydennyskoulutukseen ei kyetä löytämään nopeita ratkaisuja, edessä on laaja osaajien pula. Tämän kohderyhmän panosta työelämässä ei voida korvata maahanmuutolla tai pelkän peruskoulutuksen avulla. Yritykset tarvitsevat kannusteita osaamisstrategioiden laatimiseksi. Yksilöille puolestaan on lisättävä erilaisia motivaatiota lisääviä kannusteita (taloudellinen tuki, opiskelu työn ohessa työajalla, vaikutus uraan ja palkkaukseen). Riittävä osaajien tarjonta vetää puoleensa myös investointeja ja houkuttelee uutta yritystoimintaa Suomeen.

Innovaatiopoliittinen selonteko voi parhaimmillaan toimia hyvänä alustana erilaisille politiikkalinjauksille ja laajalle yhteistyölle. Tällöinkin siinä pitäisi pystyä tekemään ratkaisuja toiminnan painopisteistä. Tärkeää olisi sellaisten uusien kannusteiden rakentaminen, joilla voitaisiin vauhdittaa koko kansantaloutta ja kansalaisia hyödyttävää innovaatiotoimintaa.

Uusien tutkimusalueiden käynnistämiseen ja sovellusten etsimiseen on hyödyllistä käyttää tarkoituksenmukaisesti EU:n tarjoamia mahdollisuuksia, kuten esim. tutkimusohjelmat ja innovatiiviset yhteisaloitteet. Sektoritutkimuslaitosten kehittämisen tulee perustua laajan innovaatiokäsitteen viitekehykseen, laitosten vahvuuksille rakentamiseen sekä hyvään yhteistyöhön. Kehityksen suuntaamisessa professori Rantasen selvitysraportti on hyvä pohja.

Strategiamalleista voi olla hankala siirtyä konkreettiseen käytäntöjen kehittämiseen. Tästä huolimatta innovaatiostrategia ei saisi jäädä pelkäksi viranomaistoiminnaksi, tai painottua entisenkaltaiseen kapean innovaatiokäsitteen mukaiseen toimintaan ja sektoreille. Innovaatiopoliittisen selonteon strategioiden vieminen käytäntöön edellyttää sitä, että jatkovalmisteluun ja toteutukseen otetaan mukaan kaikki merkittävät intressiosapuolet.

Kansallinen innovaatiostrategia toimii hyvänä pohjana konkreettisille jatkohankkeille. Toimihenkilökeskusjärjestö STTK on valmis osallistumaan ja tekemään yhteistyötä strategian eteenpäin viemiseksi ja käytännön toteuttamisessa.

Lisätietoja Työllisyyspoliittinen asiantuntija Leila Kurki