Ruotsissa vuoden 2007 alusta voimaan astuneiden työttömyysturvamuutosten jälkeen ammattiliittojen jäsenmäärä on vähentynyt vauhdilla. Viime vuoden aikana liitot menettivät 190 000 jäsentä. Vastaavaa järjestäytymisasteen laskua Ruotsissa ei ole koettu vuoden 1909 suurlakon jälkeen.
STTK:n ruotsalainen sisarjärjestö TCO menetti viime vuonna 49 000 jäsentä.
– Jäsenmäärän supistuminen jatkuu edelleen, mutta vauhti on hidastunut vuoden ensimmäisten kuukausien aikana, TCO: n puheenjohtaja Sture Nordh kertoo.
Hänen mukaansa ammatillisen järjestäytymisasteen nopea lasku johtuu siitä, että työttömyyskassamaksuja korotettiin rajusti samalla kun vakuutuksen ehtoja huononnettiin.
Hallituksen uudistukset johtivat samalla työttömyyskassojen jäsenmäärän romahdusmaiseen laskuun. Tähän mennessä niiden jäsenmäärä on supistunut puolella miljoonalla.
– Toistaiseksi voimme vain arvailla mitä inhimillisiä kustannuksia ansioturvaa vailla olevien lukumäärän kasvu tulevaisuudessa aiheuttaa. Viime vuonna työpaikkojen lukumäärä kasvoi sadalla tuhannella, mutta reformien vaikutukset alkavat näkyä vasta kun pitkään jatkunut noususuhdanne kääntyy laskuun ja työttömyys alkaa lisääntyä.
Puhdasoppista työllisyyspolitiikkaa
Jos työttömyysturvaan tehtyjen muutosten tarkoituksena oli ay-liikkeen järjestöllisen voiman murentaminen, Ruotsin porvarihallitus näyttää onnistuneen varsin hyvin tavoitteessaan. Oliko se työttömyysturvauudistusten tavoite?
- Rehellisesti sanottuna en usko, että hallitus olisi yrittänyt löytää kaikkein pirullisimmat keinot ay-liikkeen heikentämiseksi. Hallituksen uudistuksia on pitkälti ohjaillut talousteorian oletukset siitä, miten työllisyyttä on mahdollista tehokkaimmin lisätä.
- Hallituksen työttömyysturvaan tekemien huononnusten tavoitteena on painaa työttömyysastetta alas siten, ettei se johda inflaation kiihtymiseen, Nordh selvittää reformien taustoja.
Hänen mukaansa markkinaliberalistisen talousteorian antamille ratkaisuille rakentuvan politiikan yksi tärkeä perusolettamus on, että liian korkeat alimmat sopimuspalkat estävät Ruotsissa työttömyysasteen laskun. Teorian mukaan alimpien palkkojen tasoon voidaan vaikuttaa työttömyyspäivärahan tasoa alentamalla ja saantiehtojen kiristämällä.
Huonomman ansioturvan ja tiukempien velvoitteiden avulla työttömiä halutaan kannustaa ottamaan vastaan töitä myös työehtosopimusten minimiehtoja huonommilla palkoilla, minkä tuloksena huonosti tuottavan työvoiman kysyntä kasvaa ja rakennetyöttömyyden taso laskee.
Keppikannustaminen hidastaa kasvua
Työn vastaanottamisen kannustimia on Ruotsissa vahvistettu päivärahan alentamisen lisäksi myös poistamalla työttömiltä aikaisempi kolmen kuukauden ammattisuoja. Nykyisten sääntöjen mukaan työttömiksi joutuvien on ensimmäisestä päivästä lähtien otettava vastaa mikä tahansa heille osoitettu työpaikka.
Hallituksen työttömyysturvaan tekemien muutosten moraalisena lähtökohtana on ollut, että minkä tahansa työn tekeminen on aina parempi vaihtoehto kuin sosiaaliturvan varassa eläminen. TCO:n mukaan hallituksen palkansaajien taloudellista turvattomuutta lisäävät uudistukset eivät luo edellytyksiä talouden suotuisalle kehitykselle, koska ne johtavat työvoimaresurssien tehottomampaan käyttöön.
– Työttömyysturvan huonontamisen tuloksena monilla ei ole enää mahdollisuutta etsiä omaa koulutustaan ja taitojaan vastaavaa työtä, vaan heidän on pakko yrittää löytää nopeasti mikä tahansa työpaikka.
- Tämä ei ole tarkoituksenmukaista politiikkaa sen enempää yksilön kuin koko kansantalouden näkökulmasta tarkasteltuna. Jos ihmisten osaamista ei pystytä tehokkaasti hyödyntämään, lopputuloksena on tuottavuuden kasvun ja talouskasvun hidastuminen, Nordh analysoi.
Kansankodin vastakkaiset poliittiset visiot
Ruotsissa hallituspuolueiden ja ay-liikkeen sekä poliittisen opposition näkemykset siitä, mihin suuntaan yhteiskuntaa tulisi kehittää, ovat kaukana toisistaan. Porvarihallitus pyrkii määrätietoisesti heikentämään tuloerojen tasaamisen ja yhteiskunnallisen tasa-arvon periaatteille rakentuvan pohjoismaisen mallin vaikutuksia. Poliittinen oppositio ja ay-liike puolestaan ovat sitoutuneet järjestelmän arvoihin.
– Se taloudellinen teoria, jonka oppien pohjalle hallituksen politiikka rakentuu, kyseenalaistaa ruotsalaisen mallin, Nordh arvioi.
Hän muistuttaa, että porvarihallitus pitää anteliasta sosiaaliturvaa talouden dynaamisen kehityksen esteenä ja on ryhtynyt sanoista tekoihin tilanteen muuttamiseksi.
– Hallituksen reformien tarkoitus on ollut tehdä työn tekeminen kannattavammaksi. Tähän on pyritty paitsi työttömyys- ja sairausvakuutuksen korvauksia heikentämällä sekä alentamalla veroastetta, myös muuttamalla verotusta siten, sosiaalivakuutuksista peritään korkeampi vero kuin vastaavaan suuruisesta ansiotulosta, Nordh kuvailee porvarihallituksen kannustavuuspolitiikan muotoiluja.
Hänen mukaansa hallituksen väitteet siitä, että hyvä sosiaaliturva ja sen edellyttämä korkea veroaste olisivat taloudellisen kehityksen este, eivät kuitenkaan perustu tosiasioihin.
– Jos talousteorian oletukset pitäisivät paikkaansa, Pohjoismaat eivät voisi vuodesta toiseen sijoittua kärkisijoille kaikissa talouden keskeisiä tunnuslukuja vertailevissa mittauksissa, Nordh päättelee.
Globalisaatio lisää sosiaaliturvan tarvetta
Sture Nordh painottaa, että ansiosidonnaisen sosiaaliturvan tarve kasvaa talouden globalisoitumisen myötä.
– Suomessa samoin kuin Ruotsissa työmarkkinat ovat jatkuvassa muutoksessa, koska globaali kilpailu kiihdyttää rakennemuutosta. Samalla työpaikkojen elinaika lyhenee koko ajan ja riskit joutua työttömäksi lisääntyvät useimpien ammattiryhmien keskuudessa.
Hänen mukaansa Ruotsissa työttömyysturvan taso ei enää täytä hyvän ansioturvan ehtoja, vaikka järjestelmä periaatteessa korvaa 80 prosenttisesti ansiotulojen menetykset. Päivärahan yläraja on tällä hetkellä kuitenkin niin matalalla, että kahdelle kolmasosalle TCO:n jäsenistä korvausaste jää 60 prosenttiin.
– Tämän johdosta monet TCO: n jäsenliitoista ovat joutuneet hankkimaan täydentäviä vakuutuksia. Tällaisiin järjestelyihin ei pitäisi olla tarvetta meidän järjestelmässämme, jossa yhteiskunnan tehtävänä on järjestää verovaroin niin hyvä työttömyysturva, ettei täydentäviä vakuutuksia tarvita, Nordh linjaa.
Hänen mielestään ay-liikkeen pitäisi toimia nykyistä päättäväisemmin yhteisten sosiaalisten miniminormien toteuttamiseksi EU:n sisällä.
– Sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamien EU:n politiikassa on välttämätöntä. Samalla paremmat yhteiset sosiaaliset normit voisivat vähentää hyvän sosiaaliturvan maiden suhteellisen kalliisiin järjestelmiin kohdistuvia tinkimispaineita.
- Nämä järjestelmät eivät ole uhattuna siksi, etteivät ne olisi tehokkaita ja taloudellisesti kilpailukykyisiä. Ne ovat vaarassa ennen kaikkea siksi, että työnantajat pyrkivät omista ideologisista lähtökohdistaan hyvinvointivaltioiden alasajoon vakuuttamalla, ettei hyvään sosiaaliturvaan ole varaa globaalissa kilpailussa.
Teksti: Markku Vuorio