Kooste Toimihenkilöbarometrin 2007 tuloksista

STTK:n toimihenkilöbarometrikysely suoritettiin postikyselynä maalis-huhtikuun vaihteessa 2007. Kyselylomake lähetettiin 3 600:lle työssäkäyvälle tai työttömälle jäsenelle. Kyselylomakkeen palautti 1 625 STTK:n jäsentä. Vastausprosentiksi saatiin 45.

Toimihenkilöbarometrikyselyitä on tehty aiemmin vuosina 1997, 1998, 1999, 2001, 2003 ja 2005. Kyselyllä halutaan seurata jäsenistön mielipiteiden, asenteiden ja aseman kehittymistä. Mukana on myös vaihtuvia ajankohtaisiin asioihin liittyviä kysymyksiä. Tällä kertaa kysyttiin mm. luottamushenkilöiden asemaan, eläkkeisiin, ulkomaalaiseen työvoimaan ja asumiseen liittyviä asioita.

Kyselyyn vastanneista oli naisia 72 %. Vastaajien keski-ikä oli 46,4 vuotta.

Määräaikaiset työsuhteet edelleen yleisimpiä terveydenhuoltoalalla

Vastaajista 82 % teki säännöllistä kokopäivätyötä, 4 % oli osa-aikatyössä ja  4 % työttömänä tai lomautettuna. Työttömiä oli aiempaa vähemmän, sillä kaksi vuotta sitten tehdyssä kyselyssä työttömänä oli 6 ½ % vastanneista. Naiset työskentelivät enemmän osa-aikaisissa (5 %) työsuhteissa kuin miehet (2 %).

Pysyvissä työsuhteissa oli 86 % ja määräaikaisina 14 % vastanneista. Vuoden 2005 toimihenkilöbarometrissä määräaikaisia oli 16 %. Määräaikaiset työsuhteet olivat hieman vähentyneet ja pysyvät työsuhteet lisääntyneet edelliseen kyselyyn verrattuna. Naiset (16 %) ja terveydenhoitoalalla olevat (21%) työskentelivät edelleen keskimääräistä enemmän määräaikaisissa työsuhteissa, vaikka pysyvät työsuhteet olivatkin lisääntyneet hieman myös terveydenhuoltoalalla.

Ylitöitä tehdään edelleen runsaasti – työaikapankki joka kolmannella

Kokopäivätyötä tekevien normaali viikkotyöaika oli keskimäärin 38,6 tuntia (kaikki 37,8 tuntia). Kaksi kolmesta työskenteli säännöllisessä päivätyössä (66 %). Kolmevuoro- tai jaksotyössä oli 17 %, kaksivuorotyössä 9 % ja säännöllisessä aamu-, ilta-, tai yötyössä 2 % vastanneista. Muissa työaikamuodoissa oli 5 % vastanneista. Muutokset eri työaikamuotojen osuuksissa ovat olleet viime vuosina vähäisiä.

Vastaajista 10 %  ilmoitti tekevänsä ylitöitä säännöllisesti ja satunnaisesti 53 %.  Säännöllisesti ylitöitä tekevät tekivät keskimäärin 5,8 tuntia ylitöitä viikossa. Ylitöitä tehdään etenkin erityisaloilla, jossa joka neljäs vastaaja ilmoitti tekevänsä säännöllisesti ylitöitä. Ylitöitä tehneistä 80 % sai korvauksen ylitöistä työaikalain mukaisesti rahana tai vapaana. Ylityöt korvattiin osittain tai niitä ei korvattu ollenkaan työaikalain piirissä olevista noin 14 %:lla.

Viidesosa vastaajista (22 %) arvioi ylitöiden määrän kasvaneen, puolet (53 %) säilyneen ennallaan ja 12 % prosenttia vähentyneen kuluneen vuoden aikana. Vastaajista 41 % ilmoitti tekevänsä ylitöitä vapaaehtoisesti. Joka toinen (52 %) koki tekevänsä ylitöitä työmäärän tai -tahdin pakottamana. 7 % vastaajista teki ylitöitä elämäntilanteen (esim. taloudelliset syyt) tai työnantajan vaatimuksesta.

Työaikapankkijärjestelmän ilmoitti olevan käytössä omalla työpaikalla joka kolmas vastaaja (33 %). Puolella vastaajista (47 %) työaikapankkia ei ollut olemassa ja joka viides (20 %) ei tiennyt järjestelmän olemassaolosta. Työaikapankit olivat yleisimpiä valtiosektorilla (53 %) ja harvinaisimpia terveydenhuollossa (24 %). Työaikapankkijärjestelmät olivat yleisempiä suurilla työpaikoilla kuin pienillä työpaikoilla.

Hallitukselta odotetaan toimia työllisyyden parantamiseksi

Seitsemän kymmenestä vastaajasta (71 %) pitää erittäin tärkeänä maan hallituksen toiminnassa työllisyyden parantamista ja julkisten palveluiden turvaamista.

Kaksi kolmesta (63 %) pitää sosiaaliturvan turvaamista erittäin tärkeinä. Joka toisen (47 %) mielestä tuloerojen tasoittaminen sekä miesten ja naisten välistä tasa-arvoa (47 %) edistävät toimet ovat erittäin tärkeitä.

Yksi kolmesta (36 %) haluaa hallituksen toimivan verotuksen keventämiseksi. Mielipiteet vaihtelevat toimialoittain. Terveydenhuoltoalalla työskentelevät korostavat muita enemmän toimia, joilla parannetaan työllisyyttä, tasoitetaan tuloeroja, tavoitellaan miesten ja naisten välistä tasa-arvoa sekä pyritään keventämään verotusta.

STTK:n edunvalvonnassa tärkeintä palkat ja työllisyyden parantaminen

STTK:n jäsenet pitävät tärkeimpinä tulevaisuuden edunvalvonnan kohteina palkkoja ja työllisyyden hoitoa. Palkka-asioita piti 72 prosenttia erittäin tärkeänä edunvalvonnan kohteena. Lähes yhtä moni (69 %) koki työllisyyden parantamisen erittäin tärkeänä edunvalvonnan kohteena.

Myös sosiaaliturva koettiin erittäin tärkeäksi tulevaisuuden edunvalvonnan kohteeksi (64 %). Vähemmälle painoarvolle jäivät henkilöstön edustajan tai luottamusaseman parantaminen, vaikka niitäkin pidettiin melko tärkeinä.

Vastaajia pyydettiin myös ilmoittamaan tulevaisuuden tärkein, toiseksi tärkein ja kolmanneksi tärkein edunvalvonnan kohde. Tärkeimmäksi edunvalvonnan kohteeksi vastaajat asettivat palkka- ja palkitsemisasiat, jota 38 prosenttia vastanneista piti tärkeimpänä kohteena.

Työllisyyden parantamisen asetti tärkeimmäksi tavoitteeksi 32 %. Nämä kaksi tavoitetta olivat selvästi tärkeimmät edunvalvonnan kohteet, sillä muut kysymyksessä esitetyt vaihtoehdot saivat vain 5 %:in kannatuksen tärkeimpänä edunvalvonnan kohteena.

Työtehtävien vastuullisuudesta palkkaa

Kun palkkaa määritetään, niin kolme neljästä (73 %) antaisi erittäin suuren merkityksen työtehtävien vastuullisuudelle. Myös työtehtävien vaativuudelle (67 %) ja kokemukselle (54 %) annettaisiin palkkakeskusteluissa suuri merkitys. Pienemmälle painoarvolle jäisivät asema organisaatiossa ja alaisten määrä.

Työnantajan järjestämän koulutuksen määrä kasvussa

Hieman yli puolet vastaajista (55 %) oli vuonna 2006 osallistunut työnantajan järjestämään tai maksamaan koulutukseen. Keskimäärin vastaajilla oli koulutuspäiviä 5,4. Sekä koulutukseen osallistuvien osuus, että koulutuspäivien määrä on hiukan noussut verrattuna vuonna 2004 koulutuksessa käyneisiin.

Terveydenhuollossa henkilöstökoulutusta saaneita oli suhteessa eniten (69 %) ja teollisuudessa vähiten (35 %). Vastaajilta kysyttiin myös työnantajan järjestämän tai maksaman henkilöstökoulutuksen riittävyyttä.

Hieman yli puolet vastanneista (57 %) piti saamaansa henkilöstökoulutusta riittävänä. Teollisuuden vastaajista (52 %) hieman yli puolet koki kuitenkin saamansa henkilöstökoulutuksen riittämättömäksi.

Ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä joka kolmannen työpaikalla

Kolmannes vastaajista ilmoitti (35 %), että heidän työpaikallaan on ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä. Joka viides vastaaja (22 %) suhtautui erittäin myönteisesti ulkomaalaiseen työvoimaan. Melko myönteisesti suhtautuvia oli kuusi kymmenestä vastaajasta (59 %).

Erittäin kielteisesti suhtautuvia oli 2 prosenttia ja melko kielteisesti suhtautuvia 10 prosenttia. 7 prosenttia vastanneista ei osannut ilmoittaa kantaansa asiaan. Nuoret ja miehet suhtautuvat keskimääräistä hieman kielteisemmin ulkomaiseen työvoimaan. Ne, joiden työpaikalla on ulkomaalaisia työntekijöitä, suhtautuvat myönteisemmin ulkomaalaiseen työvoimaan.

Omistusasunnoissa ollaan tyytyväisimpiä

Kahdeksan kymmenestä STTK:laisesta (81 %) asuu omassa tai perheenjäsenen omistamassa asunnossa. Lähes 16 prosenttia vastaajista asuu vuokra-asunnoissa, yhdellä sadasta on virka- tai työsuhdeasunto ja lähes 2 prosenttia asuu asumisoikeus- tai osaomistusasunnoissa.

Lähes kaikki omassa tai perheenjäsenen omistamassa asunnossa asuvat ovat erittäin tai melko tyytyväisiä asumistasoonsa. Vuokra-asunnossa tai asumisoikeus- tai osaomistusasunnossa asuvat ovat muita tyytymättömämpiä asumisen tasoonsa.

Yli 90 prosenttia asumisoikeus- tai osaomistusasunnossa asuvista pitää asumiskustannuksiaan korkeina.

Luottamustehtävissä toimivien asemaan halutaan parannuksia

Luottamustehtävissä toimivien aseman parantamiseen on esitetty eräitä ehdotuksia. Joka toisen vastaajan mielestä (54 %) luottamushenkilöiden asemaa parannetaan nostamalla luottamustehtävässä tarvittavaa osaamista. Tiedonsaantia esim. palkoista on parannettava joka toisen vastaajan mielestä (52 %).

Useimpien mielestä erittäin tärkeää on myös se, että luottamushenkilöiden ammattitaidon ylläpidosta huolehditaan luottamustehtävien hoidon aikana (51 %). Kolmannes kiinnittäisi erityistä huomiota luottamushenkilöiden ajankäyttömahdollisuuksien parantamiseen (34 %) ja luottamustehtävän jälkeisen työsuhdeturvan parantamiseen (32 %). Viidesosa (24 %) pitää erittäin tärkeänä sitä, että luottamustehtävästä maksettavia korvauksia nostetaan.

Vastaajista 3,5 prosenttia toimii työpaikallaan luottamusmiehenä tai vastaavana. Kolmella neljästä (75 %) on työpaikallaan tai työalallaan luottamusmies tai vastaava. Vastaajista 15 prosenttia on ilman luottamusmiestä ja viisi sadasta ei tiedä työpaikkansa luottamusmiestilannetta.

Parhaillaan luottamusmiehenä olevista yli 80 prosenttia olisi edelleen valmis luottamustehtäviin, muista 8 prosenttia voisi ottaa luottamustehtävän vastaan.

Lisäeläkkeiden suosio lisääntynyt

Joka kymmenes vastaaja (11 %) pitää omaa lakisääteistä työeläketurvaa täysin riittämättömänä, reilun kolmanneksen (39 %) mielestä nykyinen turva on melko riittämätön. Kaksi sadasta (2 %) arvioi lakisääteisen eläketurvansa täysin riittäväksi ja joka kolmas (32 %) melko riittäväksi.

15 prosenttia vastaajista ei tiedä oman lakisääteisen eläketurvansa tasoa. Varsinkin terveydenhuoltoalalla työskentelevät pitävät lakisääteistä eläketurvaa riittämättömänä. Naisista useampi kuin joka toinen on sitä mieltä, että turva on riittämätön, miehistä tätä mieltä on 40 prosenttia. Alle 35-vuotiaista kolmannes ei tiennyt omaa työeläketurvaansa.

Vajaa neljännes (24 %) on hankkinut itselleen lisäeläkevakuutuksen eläkeiän alentamiseksi tai eläkeprosentin nostamiseksi. Vuoden 2001 Toimihenkilöbarometrikyselyssä lisäeläkevakuutettuja oli 13 %. 35-49- vuotiaat maksavat muita useammin lisäeläkevakuutuksia. Palvelualoilla lisäeläkevakuutus on joka kolmannella.

Lähes kaikki (94 %) maksavat lisäeläkevakuutuksensa itse. Työnantajan kanssa yhdessä kustannettuja lisäeläkkeistä oli 3 %  samoin kuin pelkästään työnantajan kustantamia.

Lisätietoja ekonomisti Seppo Nevalainen

Toimihenkilöbarometri 2007, suorat jakaumat