Uutishuone

2019 on kuntien vuosi nolla

”Sote ja maakuntauudistus romuttavat kunnat”, kauhistelivat eräät kansanedustajat sote- ja maakuntalakien lähetekeskustelussa eduskunnassa.
Näin synkäksi ei Kuntaliiton toimitusjohtaja Jari Koskinen kuntien tulevaisuutta näe. Kunnille riittää tekemistä myös vuoden nolla jälkeen.
Sote-uudistuksen valmistelulle hän ei kuitenkaan korkeaa arvosanaa anna.
– Antaisin seiskan.

Kuntien vuosi nolla on 2019. Vuoden alussa sote- ja maakuntauudistus haukkaavat puolet kuntien taloudesta, henkilöstöstä ja tehtävistä. Vanha tuttu kunta ei ole sen jälkeen entisensä.
– Uudistukset muuttavat perusteellisesti kuntien perinteistä roolia. Sosiaali- ja terveydenhuolto ovat kuuluneet kuntien keskeisiin tehtäviin, sanoo Kuntaliiton toimitusjohtaja Jari Koskinen.
Kuntien vastuulle jäävät tehtävät eivät ole vähäisiä, Kuntaliiton toimitusjohtaja Jari Koskinen vakuuttaa. Kunnallinen itsehallintokin säilyy uudistuksissa koskemattomana.
– Hyvinvointi, sivistys ja elinvoima, Koskinen kiteyttää kuntien keskeiset tehtävät vuoden nolla jälkeen.
Sivistystehtävän Koskinen näkee laajasti, varhaiskasvatuksesta toisen asteen koulutukseen eli lukioon ja ammattikoulutukseen. Sivistyskoriin Koskinen lukee myös vapaa-ajan palvelut, kulttuuripalvelut, kirjaston ja liikuntapalvelut.
Toinen kori täyttyy teknisen puolen tehtävistä.
– Siihen kuuluvat kaavoitus sekä kaikki kunnallistekniikkaan liittyvät asiat, kuten kadut, vesi ja sähkö.
Kolmas tehtäväalue on kunnan kehittäminen. Sitä voi Koskisen mukaan kutsua myös kunnan brändiksi. Siihen kuuluvat elinkeinoelämä ja työllisyyden edistäminen.
– Nämä ovat kuntien vetovoimatekijöitä, jotka saavat ihmiset muuttamaan kuntaan ja pysymään siellä. Kysymys on myös, miten asiat kunnassa hoituvat, jotta siellä on hyvä asua.

Liikkumavara kaventuu

Tällä haavaa yksikään kunta ei ole virallisessa kriisikuntamenettelyssä. Koskisen mukaan tämä ei tarkoita, etteikö kriisikuntia Suomessa olisi.
– Niitä on alun toistakymmentä, ja negatiivisen tuloksen kuntia oli viime vuonna yli 100.
Kuntien rahat ovat Koskisen mukaan tiukassa. Niillä on niskoillaan raskaita korjausvelkoja rakennuksissa, katuverkoissa, vesi- ja viemäriputkissa. Korjausvelkojen arvioidaan lähetelevän 10 miljardia euroa.
– Korjausvelka ei johdu kuntapäättäjien tyhmyydestä. Välttämättömiäkin korjausinvestointeja on jouduttu lykkäämään, kun ei ole ollut rahaa.
Vuoden 2019 alussa jokaisen kunnan kunnallisverosta leikataan yli puolet maakuntien hyväksi. Lisäksi valtionosuuksista lähtee maakuntiin kaksi kolmasosaa. Kunnille jää valtionosuuksia 3 miljardia euroa lakisääteisten menojen kattamiseen. Niistä valtaosa menee sivistystoimeen.
– Kuntien liikkumavara kapenee. Tulopohjaan tulee iso lovi, mutta vanhat velat jäävät, myös korjausvelat.

Kasvukeskuksen pitää voida kasvaa

Koskisen mukaan kuntakenttä on tilanteesta syystäkin huolissaan. Erityisen huolissaan ovat kasvukeskukset.
– Väistämättömän kaupungistumisen myötä kasvukunnissa on paineita monenlaiseen rakentamiseen. Kysymys kuuluu, kuinka pystytään sovittamaan yhteen vähenevät tulot ja väistämättömät investointitarpeet.
Koko Suomi kärsii, jos kasvukeskusten, talouden vetureiden, kasvumahdollisuuksia suitsitaan, Koskinen sanoo.
– Pitää olla huolissaan, ettemme ammu itseämme jalkaan.
Koskinen on tyytyväinen, ettei kunnille sentään laitettu verokattoa. Verotusoikeus on kunnallisen itsehallinnon ydintä.
– Kunnat pystyvät itse arvioimaan, kuinka paljon tarvitaan rahaa ja miten sitä käytetään.

Toinen todellisuus

Kaukana kasvukeskuksista törmätään toisenlaiseen kuntatodellisuuteen. Väki vähenee ja palveluvarustusta pitäisi ajaa hallitusti alas. Yksi ratkaisu on kuntien välisen yhteistyön lisääminen. Näin on tehty ennenkin ja siihen Koskinenkin kannustaa.
Sosiaali- ja terveydenhuolto ovat kuntien menoista nopeimmin kasvavia ja hankalimmin ennustettavia. Jotkut uskovat kuntien pääsevän pälkähästä, kun sote-vastuut siirtyvät maakuntien niskoille. Raskaan taakan poistuessa, jotkut toivovat kuntaliitosten tarpeen häviävän.
Koskinen ei tähän usko. Ihan kaikkea ei kuntien yhteistyölläkään voi hoitaa.
– Jossain vaiheessa ruvetaan laskemaan kuntalaisten päälukua, syntyvyyttä ja miettimään tulevaisuuden näkymiä.

Yksi vai kaksi etujärjestöä?

Maakunnat merkitsevät muutosta edunvalvontakuvioihin. Vaihtoehtona on kaksi erillistä järjestöä – Kuntaliitto ja Maakuntaliitto – tai yksi yhteinen.
– Kuntaliiton asettama selvitysryhmä pitää yhden liiton mallia perusteltuna. Samanlainen on Ruotsissa ja Norjassa, Koskinen pohtii.
Kuntien ja maakuntien yhteistyöstä ratkeaa Koskisen mukaan koko uudistuksen onnistuminen. Hänen mielestään voisi olla luontevaa, että kunnat ja maakunnat edustavat paikallisia ja alueellisia tahoja valtioon ja keskushallintoon päin.
– Yhteinen järjestö olisi merkittävämpi toimija.

Pelkkä sote olisi riittänyt

Kun Koskiselta kysyy, minkä arvosanan hän antaa sote- ja maakuntauudistuksen valmisteluista, hän miettii tovin, miten sanansa asettaisi.
– Annan seiskan, hän vastaa lopulta.
Koskisen mielestä pelkkä sote olisi ollut riittävän iso haaste. Nyt sen kylkeen on ympätty maakuntauudistus ja valtion aluetoiminnot. Eikä tämäkään vielä riitä. Työ- ja elinkeinoministeriössä rakennellaan kasvupalvelukeskuksia koskevaa lainsäädäntöä, joka mullistaa työvoimapalvelut.
– Kaikki tämä on lisännyt sote-uudistuksen vaikeuskerrointa huomattavasti. On tulossa merkittävästi suurempi uudistus, kuin lähdettiin alun perin tekemään. Sen läpivieminen on paljon vaikeampaa.
Koskisen mukaan uudistuksessa on hyvin monta liikkuvaa osaa.
– Uudistuksen eri osasista on laadittu sellaisiakin riskiarvioita, joissa riskimittarit paukkuvat punaisella. Tässä voi käydä vielä huonostikin.
Koskinen katsoo sote-uudistuksen jääneen aikataulunsa vangiksi.
– Tätä on tehty niin kauan ja nyt se yritetään väkisin runnoa nopeasti tällä vaalikaudella.
Koskinen ei usko ison uudistuksen tulevan kerralla valmiiksi.
– Ei uudistusta pidä tyrmätä, jos siihen jää vielä korjaamisen varaa.

Käsi sydämellä

Kuntaliiton toimitusjohtaja Jari Koskinen, olet toiminut kunnanvaltuutettuna, kansanedustajana, kahdesti maa- ja metsätalousministerinä sekä Lontoossa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin EBRD:n johtokunnassa. Taidat kaivata aina uusia haasteita?
– Ajatukseni on katsoa, mitä elämä tuo tullessaan.

Olet maatalon poika Hauholta. Kuinka syvällä juuresi ovat eteläisen Hämeen mullassa?
– Käytännössä aloitin maanviljelijänä jo neljätoistavuotiaana vuonna 1974, kun isältä meni toinen käsi puimurissa. Sen jälkeen kylvin kaikki meidän pellot. Keväisin isä äesti ja minä kylvin, syksyisin minä puin ja isä vahti kuivuria.
– Vuonna 1986 tehtiin paperit ja virallistettiin sukupolvenvaihdos tilalla.

Samana vuonna 1986 aloitit Hämeenlinnan Seudun Osuuspankin pankinjohtajana. Kumpi olit, maanviljelijä vai pankinjohtaja?
– Päivät pankinjohtaja ja illat pellolla.

Eikö maanviljelijälle luonnollisempi puoluevalinta olisi ollut keskusta?
– Ei Etelä-Hämeessä. Jos piirtää linjan Tampereelta Lahteen, sen lähellä sijaitsee maaseutukuntia, jotka ovat olleet joissakin kunnallisvaaleissa Suomen kokoomuslaisimpia kuntia.

Takissasi on Hämeenlinna Pallokerhon HPK:n pinssi. Mitä HPK sinulle merkitsee?
– Olin aikoinaan seitsemän vuotta seuran toimitusjohtajana. Nyt olen ollut kaksi vuotta HPK:n puheenjohtaja.

Teksti: Kari Leppänen
Kuvat: Pekka Sipola