Uutishuone

Ruotsin malli säröilee?

Vientisektorin palkankorotuskatto on kuin laki, sitä on vaikea kiertää, Ruotsin TCO:n pääekonomisti Göran Zettergren tiivistää.

On vaikea sanoa, onko Ruotsin palkkamalli keskitetty vai ei, sanoo TCO:n pääekonomisti Göran Zettergren

– On vaikea sanoa, onko Ruotsin palkkamalli keskitetty vai ei, toteaa Ruotsin toimihenkilökeskusjärjestön TCO:n pääekonomisti Göran Zettergren.
Palkkaneuvottelut käynnistyvät muodollisesti, kun palkansaajien, toimihenkilöiden ja korkeasti koulutettujen suurimmat vientiliitot sopivat yhteisestä palkankorotustavoitteesta. Useimmiten varsinaiset neuvottelut aloittaa työntekijöiden Metalliliitto.
Zettergren kertoo, että tämä on aiheuttanut silloin tällöin ongelmia.
Metalliliiton pitää hyväksyttää neuvottelutulos palkansaajien keskusjärjestössä LO:ssa.
– Meillä toimihenkilöpuolella TCO:ssa ja korkeasti koulutettujen SACO:ssa ei ole tällaista hyväksymismenettelyä.

Kun neuvottelukierroksen pää on avattu, muut liitot sopivat korotuksen Metallin sopimuksen perusteella. Zettergren huomauttaa, että näin on periaatteessa. Varsin usein jotkin liitot ovat solmineet sopimuksen jo ennen Metallia, mutta kohteliaisuussyistä odotetaan tämän suurimman liiton avausta.
– Tästä ei poiketa koskaan, paitsi viime kerralla, jolloin kierroksen avasi metallialan toimihenkilösektori, koska Metalliliitto tarvitsi enemmän aikaa sopimuksen tekemiseen, Zettergren kertoo.
Hän sanoo, että marssijärjestyksen muutoksella oli iso symbolinen merkitys.
– Vielä suurempi merkitys olisi, jos kierroksen avaisi jokin muu kuin teollisuusliitto. Näin voi käydä tänä vuonna.

Korotukset vaihtelevat

Palkankorotukset voivat käytännössä olla muuta kuin Metallin solmiman sopimuksen eli palkankorotuskaton mukaiset.
– Niin kauan kuin asiasta voidaan sopia työnantajapuolen ja palkansaajapuolen kesken, ei ole mitään ongelmaa. Ja näin tehdään silloin tällöin, Zettergren huomauttaa.
Jos työnantajapuoli ei suostu palkankorotuskaton ylittävään esitykseen, se voi riitauttaa asian. Silloin kiista menee sovittelijalle eli Medlingsinstitutetin ratkaistavaksi.
– Ratkaisu on aina se, että liiton pitää noudattaa sovittua palkankorotuslinjaa. Palkkamallimme on tältä osin hyvin jäykkä.

Ruotsiin on syntynyt matalapalkka-aloja sekä yksityiselle palvelusektorille että kuntasektorille, eikä vain palkansaaja-ammatteihin, vaan myös korkeasti koulutettuihin

Palkankorotuskattoa suurempia korotuksia on vaikea saada.
– Se on tuonut ongelmia, koska yhtenäinen korotustaso ei ota huomioon eri alojen erilaista kehitystä. Suurempia korotuksia ei saa, vaikka siihen olisi hyvät syyt.
Sama korotustaso jäykistää palkkarakenteet. Zettergren muistuttaa, että Ruotsiin on syntynyt matalapalkka-aloja sekä yksityiselle palvelusektorille että kuntasektorille, eikä vain palkansaaja-ammatteihin, vaan myös korkeasti koulutettuihin.
– Esimerkiksi opettajat ovat alipalkattuja ja alalle on vaikea saada päteviä henkilöitä. Kaikki ovat sitä mieltä, että heidän palkkatasoaan pitäisi nostaa. Sairaanhoitajilla ja sosiaalityöntekijöillä on aika lailla sama tilanne.

Korotus voi jäädä saamatta

Kun palkankorotuskatosta on sovittu, jokainen ala päättää, jaetaanko palkankorotusvara prosentti- vai kruunukorotuksina.
– Korotusneuvottelut käydään usein työpaikkatasolla, joten kirjo on suuri, Zettergren toteaa.
– Joillakin aloilla kaikki työntekijät saavat yhtä suuren kertakorotuksen, esimerkiksi 2,5 prosenttia. Jos korotuksista sovitaan työpaikkatasolla, korotus on keskimäärin 2,5 prosenttia, mutta toiset saavat enemmän, toiset eivät ehkä lainkaan.

Julkisen sektorin toimihenkilöillä ei ole palkkasopimuksissaan useinkaan mitään sitovaa korotusta, vaan kaikesta pitää neuvotella paikallisesti.
– Tosiasiassa ero ei ole suuri. Tosin viranomaisten täytyy pitää budjetista kiinni, joten liian suurten korotusten takia jouduttaisiin irtisanomaan väkeä.

Jotkut LO:n matalapalkkaisista naisaloista ilmoittivat tällä kierroksella, etteivät tyydy vientisektorin määräämiin mataliin korotuksiin

Kun teollisuudella menee hyvin, suuremmista korotuksista kertyy enemmän veroja, joilla voidaan rahoittaa julkisen sektorin korotukset.
– Viime aikoina korotukset ovat jääneet pieniksi, vaikka joillakin kotimaan sektoreita on mennyt hyvin. Koska vienti ei vedä kunnolla, pöytää ei voi niin sanotusti kattaa.
Jotkut LO:n matalapalkkaisista naisaloista ilmoittivat tällä kierroksella, etteivät tyydy vientisektorin määräämiin mataliin korotuksiin.
– Tämä on jotain aivan uutta. Saa nähdä, miten kuntasektorin käy. Luulen, että työnantajapuoli riitauttaa asian. Jos kuntasektori saa vientiliittojen tuen, tilanne voi muuttua.
Myös rakennusliitot yrittävät ylittää viennin korotuslinjan.

Heikennysyrityksiä riittää

– Työajoista voidaan sopia paikallisesti tai alakohtaisesti palkankorotusvaran rajoissa. Jos työnantaja haluaa maksaa enemmän työaikajoustoista ja se sopii työntekijäpuolelle, työhuonekunnan hyväksyminen riittää, Zettergren kertoo.
Vastikään oikeus päätti, että erimielisyystilanteissa työhuonekunta saa pyytää liiton neuvottelijan tuekseen.

Zettergren muistuttaa, että Ruotsin nykyinen palkkamalli luotiin 1990-luvun alussa, jotta vältyttäisiin 1970- ja 1980-lukujen palkkakilpailulta.
Muista kuin palkoista sovitaan pääsopimuksissa. Esimerkiksi yksityisen sektorin toimihenkilösopimuksessa on sekä TCO:n että SACO:n jäsenliittoja. Pääsopimuksista neuvotellaan Zettergrenin mukaan harvoin, ei edes vuosittain.

Viimeksi työnantaja yritti muuttaa LO:n yhtä pääsopimuksista siten, että paikallisesti voitaisiin rikkoa irtisanomisjärjestystä, jos työntekijä suostuu rahalliseen korvaukseen. Ruotsissa irtisanomisjärjestyksen mukaan viimeksi tullut irtisanotaan ensimmäiseksi.
– Tätä ei aina noudateta paikallisesti, vaan konkari ostetaan rahalla ulos. Työnantaja joutui perääntymään, sillä tätä menettelyä ei kirjattu pääsopimukseen.

Leikkauksistakin sovitaan

Hyvillä neuvottelusuhteilla on Zettergrenin mukaan pelastettu työpaikkoja.
LO ja TCO tekivät edellisen laman aikana työnantajapuolen kanssa sopimuksen, jonka mukaan palkkoja alennettiin, mutta työaikaa lyhennettiin hieman enemmän. Tuntipalkat nousivat, työpaikat säilyivät ja normaaliin työaikaan ja palkkaan palattiin parissa vuodessa.
– Se ei ollut aivan Saksan mallin mukainen, sillä sopimus ei ollut yhtä kattava. Muun muassa Volvo, Scania ja raskas liikenne olivat mukana.

Kun Zettergreniä pyytää nimeämään Ruotsin palkkamallin parhaan ja huonoimman puolen, hän yltyy kertaamaan historiaa. Parasta on palkkamaltti ja se, että kaikki saavat jonkinlaisen korotuksen.
– Se on pitänyt kansalaisten ostovoiman kunnossa. Huonointa on, että tarvitaan äärimmäisen hyvä syy, miksi jokin ala saisi muita suuremmat palkankorotukset. On vaikea saada minkäänlaista joustoa palkanmuodostukseen. Monilla aloilla palkka ei vastaa koulutusta.

Teksti: Birgitta Suorsa, UP