Uutishuone

Sixten Korkman kysyy: Onko meillä kykyä uudistua?

Korkman

Suomi elää kriittisiä aikoja, ja päättäjiltä vaaditaan kaukonäköisyyttä ja yhteiskunnalta uudistumiskykyä. Suomen arvostetuimpiin talousasiantuntijoihin kuuluva Sixten Korkman katsoo, että myös työmarkkinajärjestelmän tulee olla mukana muutoksessa.

Valtiotieteen tohtori ja Aalto-yliopiston professori Sixten Korkman vertaa Suomen tilannetta 1950-lukuun. Urho Kekkonen kirjoitti vuonna 1952 pamfletin Onko maallamme malttia vaurastua.

– Kekkonen hahmotti strategian, jolla Suomi voisi uudistaa rakenteita, saavuttaa kasvua ja vaurautta. Jonkun pitäisi nyt kirjoittaa kirja, jonka otsikko olisi: Onko maallamme kykyä uudistua.

Korkman näkee maailman ja maailmantalouden olevan suuressa muutoksessa. Suomi ei ole hänen mukaansa pystynyt sopeutumaan muutokseen.

– Tämä ei koske pelkästään työmarkkinajärjestöjä, vaan koko Suomalaista yhteiskuntaa, ennen kaikkea ehkä elinkeinoelämää.

– Rakenteita pitäisi muuttaa. Sitähän tapahtuu, mutta se on hidasta ja vaikeaa.

Suomi on Korkmanin kuvauksen mukaan moniongelmainen tapaus. Monta epäsuotuisaa muutosta toimintaympäristössä on iskenyt samaan aikaan.

– Paperiteollisuus näivettyi ja Nokia lähes romahti. Konepajateollisuuskin joutui vaikeuksiin, kun maailmalla ei enää investoida. Päälle iski vielä Venäjän talouden romahdus, Korkman luettelee tuttuja asioita.

Eikä siinä vielä kaikki. Julkinen talous on vaikeuksissa väestön ikääntymiseen liittyvän kestävyysvajeen vuoksi.

– Ei ole näkymää, että toimintaympäristössä tapahtuisi merkittävää, Suomen kannalta myönteistä muutosta. Siksi meillä on suuri rakenteellinen ongelma.

EK ei yllättänyt

Korkmanin mielestä työmarkkinajärjestelmän on syytä olla muutoksessa mukana. Hänelle ei tullut yllätyksenä, että Elinkeinoelämän keskusliitto ilmoitti lopettavansa tykkänään keskitettyjen sopimusten tekemisen.

Varmemmaksi vakuudeksi kielto muurattiin vielä järjestön sääntöihin.

Korkman näkee EK:n päätöksen osana uudistumista. Se voi johtaa sopimustoiminnan siirtymiseen paikalliseen suuntaan.

– Mutta ei se sitä itsessään tee. Asiasta tarvitaan työmarkkinajärjestöjen sopimuksia ja luultavasti myös lainsäädäntöä. Lisäksi tarvitaan sopimisen kulttuuria ja luottamusta.

EK:n esikuvana on Ruotsi, jossa vastaava muutos tapahtui 1990-luvun alussa.

– Se oli pitkä prosessi, mutta johti siihen, että Ruotsissa on tällä hetkellä pitkälle hajautettu paikallinen palkanmuodostus.

Vahvuus vai kahle?

Keskitettyä työmarkkinapolitiikkaa on usein pidetty Suomen vahvuutena. Työmarkkinaratkaisut ovat tarjonneet varmuutta ja ennustettavuutta epävarmassa talousympäristössä. Kilpailukyvystä on pyritty pitämään huolta maltillisella palkkapolitiikalla, jolla on hillitty palkkakustannusten nousua kilpailijamaita nopeammin.

Tulopolitiikan vastustajat ovat korostaneet keskitetyn työmarkkinapolitiikan jäykistävän työmarkkinoita estämällä ala- ja yrityskohtaista palkanmuodostusta.

Pahana on pidetty sitäkin, että keskitettyjen kautta työmarkkinajärjestöt ovat saaneet valtaa.

Korkman katsoo, että työmarkkinajärjestöillä on ollut merkittävä ja rakentava rooli.

– Lähtökohtaisesti on oikein hyvä, että meillä on korkea järjestäytymisaste ja vahvat työmarkkinajärjestöt. Ja että nämä neuvottelevat ja sopivat keskenään.

– Keskitetyllä sopimuspolitiikalla on hyvä historia. Ehkä kuitenkin aika on kulkenut sen ohi, ainakin osittain.

Kriisikauden keskitetty

Korkman muistuttaa, että Ruotsin järjestelmässä palkkakoordinaatio on erittäin vahvaa. Se tapahtuu teollisuussopimuksen (industriavtalet) avulla.

Siinä keskeiset vientialat sopivat palkkalinjasta, joka viedään läpi työmarkkinoiden. Korkman muistuttaa, ettei ajattelutapa ole vieras Suomessakaan.

– Tämähän on periaatteessa ollut myös suomalainen käsitys. Se oli selkeä kehikko ja lähtökohta, kun toimin 1990-luvulla Tulopoliittisen selvitystoimikunnan (Tuposeto) puheenjohtajana.

Aivan täysin Korkman ei keskitettyjä sopimuksia työkalupakista poistaisi. Ne voisivat olla kriisitilanteiden ratkaisuja.

– Kuten esimerkiksi juuri nyt, kun haetaan yhteiskuntasopimusta kriisitilanteessa.

Teksti: UP/Kari Leppänen

Lisää aiheesta tulevassa STTK-lehdessä.